Matilda Aaltonen
Olen helsinkiläinen esiintyjä ja koreografi, joka työskentelee erilaisissa työryhmissä tanssin ja esitystaiteen alueilla. Töitäni on nähty mm. Zodiak - Uuden tanssin keskuksen sekä Todellisuuden tutkimuskeskuksen ohjelmistoissa. Koulutukseltani olen tanssitaiteen maisteri (2020 Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu). Lisäksi olen taidepedagogi, suoritin taidealojen erilliset opettajan pedagogiset opinnot Taideyliopistossa 2022.
Kysymykset ruumiillisuuden luonteesta ja kokemuksellisuudesta ovat taiteellisen ajatteluni ytimessä. Minua kiinnostaa ruumiillinen älykkyys, mykkä tiedon taso, joka kerääntyy ja tulee esiin toiminnassa. Minua myös kiehtoo ruumiinkuvien, uskomuksien, fiktion ja fantasioiden vaikutus kokemukseemme fyysisestä todellisuudesta ja kuinka käsitys minästä (tai meistä) rakentuu. Haluan tutkia tanssin mahdollisuuksia löytää ja määrittää uudelleen ihmisruumis.
Työssäni aistinen, esteettinen, eettinen ja poliittinen kietoutuvat erottamattomasti yhteen. Projektissa Voyeur (2017-2020) tutkin katsomista, katsottavaksi asettumista ja nähdyksi tulemista. Huomion vieminen katsomisen laatuihin ja katsomiseen tapahtumana tuntuu tärkeältä, sillä katseeseen sisältyy paljon sosiaalista, kulttuurista ja valtaan kytkeytyvää negatiivista painolastia ja toisaalta rakastavaa ja uutta näkevää potentiaalia.
Mietin monesti, mitä annettavaa tanssitaiteella voi olla ilmastokriisin ja lajikadon aikana? Esityksessä Nimeämätön luonto | Osat I – III (2022, koreografi Veli Lehtovaara) tutkimme luontosuhteemme ruumiillisuutta sekä tanssin, paikan ja kuvan ekologista poetiikkaa. Harjoitimme ruumiin herkkyyttä ja avointa havainnoivan asennetta suhteessa ympäristöön. Tanssi vahvisti luontoyhteenkuuluvuuden tunnetta: syvensi, leikiteli ja liikutteli yhteyden kokemusta sekä lisäsi ymmärrystä sen ruumiillisesta luonteesta.
Olen loputtoman kiinnostunut ihmiseläimyydestä, ihmisten ja muunlajisten eläinten suhteiden tutkimisesta sekä lajienvälisestä yhteistyöstä. Tämä on johtanut minut työkentelemään tiedettä ja taidetta yhdistävissä eläintutkimushankkeissa. Voiko eläintä kertoa? Eläinten käsitteellistämisen haasteet tieteissä ja taiteissa -tutkimushankkeessa (2020-2022) kysyimme, miten eläimiä voisi kertoa, esittää ja käsitteellistää tavoilla, jotka huomiosivat niiden mielen, näkökulmat ja toimijuuden. 2022–2023 jatkoin eläinaiheisen taiteen tekemistä Elonkirjon äänettömät ja puhe niiden puolesta: kielen vaikutus ei-inhimillisiä eläinlajeja koskeviin tunteisiin ja asenteisiin -tutkimushakkeessa, jossa huomioni on erityisesti eläinten äänen esiin tulemisessa esittävässä taiteessa. Tutkimushankkeiden myötä olen luonut teokset: tervein, Kyy, Performing Animalities – A Praxis, Lokkijuttu, Lajienvälisiä kohtaamisia, Kettu katsoo takaisin – Eläinrepresentaatioista sekä kirjoittanut useita tekstejä.
Lataa CV:ni täältä